Kun rakensin tätä Ipan kioskia kesällä 2011, oli tarkoituksenani kirjoittaa suomalaisesta scifistä ja fandomista. En ole kirjoittanut tänne mitään sitten ensimmäisen blogauksen. Siihen on syynsä.
Keväällä 2011 oli tapahtunut jotain merkittävää suomalaisen politiikan kentässä. Eduskuntavaaleissa Perussuomalaisista tuli kolmanneksi suurin puolue. Timo Soinin tavoite rakentaa Suomeen populistinen, maahanmuuttovihamielisyydellä ratsastava puolue oli onnistunut. Itse liityin saman tien puolueeseen, monen muun tavoin, osoittaakseni vastavoimaa. Liityin itse Vasemmistoon. Se oli luonteva valinta ihmiselle, jonka poliittinen tietoisuus syntyi 1970-luvun alussa Vietnamin sotaan ja Biafran nälänhätään liittyvän uutisoinnin, yhteiskunnallisen keskustelun ja opiskelijaliikkeen nousun aikana.
En ajatellut sen enempää olla poliittisesti aktiivinen, etenkään blogosfäärissä. Julkaisin ensimmäisen, Finnconia käsittelevän kirjoituksen 3.8. Tarkoitus oli kirjoittaa syksyn aikana sarja aiheesta. Sitä ennen oli kuitenkin jo tapahtunut jotain, joka lopulta mentaalisesti esti blogin jatkamisen melkein vuodeksi. Norjalainen nuori mies surmasi 22.7. pommilla Oslon keskustassa kahdeksan ihmistä, ja ampui samana päivänä Norjan työväenpuolueen kesäleirillä 69 lasta, nuorta ja aikuista. Hänen yhteytensä anti-islamilaisiin, vasemmisto- ja maahanmuuttokielteisiin liikkeisiin tuli pian ilmi. Hän lähetti juuri ennen surmia manifestiaan muun muassa Suomeen, eräille perussuomalaisille.
Vasta nyt tuntuu siltä, että olen pystynyt jotenkin käsittelemään Norjan tapahtumat, hahmottamaan suomalaisen poliittisen keskustelun radikaalisti muuttunutta kenttää. Nyt vasta tuntuu siltä, että voin kirjoittaa jotain tännekin. Tulossa on edelleenkin tekstejä suomalaisesta science fictionista ja fandomista, ja sen lisäksi politiikasta ja ajankohtaisuuksista.
IPAN KIOSKI 