Mitäs tiedämme Kiinan tieteisfiktiosta? No emme kovinkaan paljon. Siksi kannattaa rakentaa älyttömyyksiä, kuten vertailevia tutkimushankkeita Suomen ja Kiinan science fiction -lehtien asiantuntijaorganisaatioista. Sellaiseen kuukausia elämäänsä tärvättyään on voinut luoda kansainvälisen verkoston. Sen avulla taas voi saada matka-apurahaa matkustaakseen kohdemaahan, ja valmistellakseen mahdollisesti tulevaa projektia.
Kiitos verkoston, johon kuuluvat muun muassa Tampereen yliopiston Sirkku Kotilainen, amerikkalainen informaatikko, professori Janice Bogstad, taiwanilainen jatko-opiskelija William Tung Pen Sun ja professori Wu Yan Beijing Normal Universitystä, sain apurahan kahden viikon Kiinanmatkaa varten. Perusteena oli tutustuminen kiinalaisiin sf-tutkijoihin sekä fanien, toimittajien ja kirjailijoiden verkostoon, sekä Fudanin yliopiston mediatutkimukseen ja siellä sijaitsevaan Nordic Centeriin – joka oli myös matka-apurahani myöntäjä.
Etukäteen tiesin Kiinasta hävettävän vähän, lähinnä tunnetuimmat kirjailijat ja lehdet, ja sen kuinka sf- saapui maahan kiinalaisen intelligentian Jules Verne-käännöksin. Otin siksi tavoitteeksi selvitä keuhkoineni hengissä savusumusta, ja satsata sosiaaliseen toimintaan. Arki kiinnosti erityisesti. Kuinka ummikko selviää ihan tavallisesta elämästä; paikasta toiseen liikkumisesta, ruokahankinnoista ja kommunikoinnista englanninkielellä. Kiinankielen taitoni ei nimittäin juurikaan ollut karttunut syksyn aikana.
Otin ensimmäisen viikon matkalle mukaan lapsenlapseni, 13-vuotiaan Nikon. Hänen tehtävänsä oli poimia mummin lapaset ja käydä Kiinan muurilla. Se sujui erinomaisella tavalla. Matkasuorituksiin kuuluivat myös silkkitehdas, jadehiomo, Taivaan temppeli, Kielletty kaupunki ja ilta Oopperassa. Viimeisen illan Shao li’n temppelin taistelunäytös oli paitsi hyvää actionia myös loistavaa teatteritekniikkaa. Viidentenä päivän lähetin Nikon Finnairin avustuksella Suomeen. Minä pidättelin kyyneleitä, Niko totesi että olen hassun värinen ja nousi nauttimaan koneeseen virvokkeita.
Tapaaminen Pekingin science fiction-harrastajien kanssa tapahtui Pekingin eteläpuolella olevassa opiskelijoiden klubitilassa. Tila ja esitykseni suomalaisesta sf-fandomista näkyy aika hyvin tässä: http://blog.sina.com.cn/s/blog_484a22af0102dwv6.html
Paikalla oli professori Wu Yanin kirjallisuuden opiskelijoita, paikallisia faneja ja kirjailijoita. Esitykseni oli noin tunnin mittainen, mutta kysymysten kanssa se venyi lähes kolmituntiseksi, koska se tulkattiin. Kääntäjänä toimi Renminin yliopiston sosiologian ja kansantaloustieteen opiskelija Shan Peng. Toimittaja Shaber Wang julkaisi tuon yllänäkyvän artikkelin China Art Gazettessa. Esitelmän jälkeen minulle tarjottiin loistava ateria läheisessä ravintolassa. Paikalla oli sekä kirjailijoita että fandomin edustajia, ja niinpä meillä on nyt virallisesti ystävyysseura: Pekingin science fiction seura 42. Sovimme artikkelien kirjoittamisesta toistemme lehtiin, käännöstavoitteista ja puhuimme mahdollisuudesta saada rahoitus edellä mainittuun tutkimushankkeeseen. Olen myös lähestynyt Kiinan suurlähetystöä ja pyytänyt kutsumaan Wu Yanin ja kaksi muuta Tampereen Finnconiin. Katsotaan mitä tapahtuu.
Aterian jälkeen minut saatettiin taksiin ja otin yöjunan Shanghaihin. Suosittelen! Puhdas, turvallinen ja siisti kyyti takasi hyvä yöunen.
Niiden joiden matka suuntautuu Shanghaihin, Kiinan Bostoniin, kannattaa uhrata ensimmäinen päivä Shanghai-museoon. Se on Kiinan historiaa erinomaisesti avaava kokoelma ja arkkitehtonisesti kertakaikkiaan ihastuttava. Siellä on myös teehuone ja ehkä maailman paras museokauppa.
Shanghain Fudanin yliopistossa sijaitsee Nordic Centre, jonka johtaja Teemu Naarajärvi ja siippansa, keskuksessa sf-kurssin pitänyt Merja Polvinen pitivät minusta todella hyvää huolta. Tapasin myös aina ihanan Iiris Ruohon. Pidin esitelmän faniuden merkityksestä mediatutkimuksessa, ja kutsuin sieltä illalliselle (länsimaiselta nimeltään) Regina Iguksen. Hän on Apple Core:n, Shanghain neljän yliopiston yhteisen sf-seuran puheenjohtaja.
Tässä jutussa mainitsen vain lyhyesti joitakin mahdolliseen tutkimusprojektiin liittyviä asioita. En kerro sen kummemmin Pekingin ja Shanghain eroista, kiinalaisten ystävällisyydestä tai turismin, historian ja puoluekapitalismin laskostumista kummassakin kaupungissa. En kuvaile punaista aurinkoa tomupilven takana, miljoonien ihmisten lähiöitä, usvasta nousevia Pudongin pilvenpiirtäjiä tai Qibaon kujia.
Mutta laitan tämän linkin: professori Wu Yanin oivallinen haastattelu löytyy täältä: http://www.irosf.com/q/zine/article/10241
IPAN KIOSKI 